Pakollinen paussi!

Jos jotain on edellisistä projekteista oppinut, niin se on ehdottomasti se, että yllätyksiä tulee. Tämän viikon yllätys koettiin viikonloppuna, noro-virus kaatoi koko perheen. Lukemattomat pyykkikoneelliset oksennuspyykkiä ja oma huono olo on varmistanut sen, ettei työmaalla ole juuri oltu. Puolison työmatka ei myöskään auttanut asiaa.

Jotain saatiin kuitenkin tehtyä. Panelikaton maalaus on alkanut, kunnianhimoinen aikomus maalata katto niin monta kertaa kuin on tarpeen on vaihtunut "kyllä kaksi kerrosta on ihan tarpeeksi"-huokaisuun. Katon maalaaminen pensselillä ei ole maailman ergonomisinta tai mukavinta puuhaa. Onneksi tuloksena on avaramman näköinen tila, joten kyllä sitä jaksaa maalata. Ja nyt on hyvä maalata kun ei tarvitse suojata lattiaa alla, tuleva lattian pintamateriaali on vasta tulossa.

Appiukko kävi myös hommissa työmaalla, kiitos ja anteeksi! Onnistuimme tartuttaa tautimme häneenkin ja niin joutui appiukko käymään ambulanssilla Meilahdessa asti rajujen oireiden takia. Opetuksena meille siis, että noro-viruksen kanssa ei todella ole leikkimistä, se voi oireilla todella rajuin oirein.

Kyllä projekti taas kohta ottaa uutta tuulta alleen, kunhan hieman toivutaan!

Maalinhuurua!

Maalinhuuruiset terveiset! Juniorin päiväuniaikaan on tapahtunut, eilen ja tänään on maalirissa laulanut jo kahdessa lastenhuoneessa. Maalikaupan myyjä osui oikeaan kohtaan asiakasta mainostaessaan Sadolinin maaleja vähäpäästöisinä ja ympäristöystävällisempinä maaleina, nyt meillä maalataan niillä. Ensin tosin piti itse sekoittaa muutamasta eri sävystä itseä miellyttävä sävy.

Puoliso purkaa edelleen. Asuinkerroksen kylpyhuone on purettu. Ehkä se kaikkein pölyisin työ on takana. Viikonloppuna tulee käymään tuttu rakennesuunnittelija, joka varmaan osaa kertoa, minkälainen palkki pitää laittaa keittiöstä purettavan seinän yläosaan. Sitten on sekin purkutyö tehty.

Purettu kylpyhuone oli tehty jälkikäteen ja siksi keittiöstä oli jouduttu sulkemaan oviyhteys kylpyhuoneeseen. Keittiön puolelle oli jätetty kuitenkin vielä ovi. Oven takana löytyi liikuttava varoitus :)








Hankintojakin on tehty. Uusi parketti on tilattu, jalkojamme tulee hellimään mattavalkolakattu kolmisauvainen tammiparketti. Salainen haaveeni korkkilattiasta haudattiin liian kalliina, tämä toinen on kyllä lähes yhtä hyvä! 

Suunnittelua ja koksikuonaa!

Purkuhommat jatkuu! Puoliso on purkanut lisää keittiötä ja lattian alta paljastui täysin uusi tuttavuus. Kummallinen hiilen näköinen materiaali lattian alla taitaa olla koksikuonaa. Onko se positiivinen vai negatiivinen yllätys, on vielä arvoitus. Mutta purkuhommat edistyvät! Jätelava täyttyy!

Kahden vanhimmat lapsen makuuhuoneiden seinäpinnat on pesty maalipesulla, ei kun maalikauppaan. Ensin pitäisi vain päättää värisävyt, värikarttojen tihrustaminen ei ole helppoa, kuin arpapeliä!

Päänvaivaa tuottaa eteistilan hahmottaminen, tilaan kun ei mahdu kiinteää kaappia. Pitäisi keksiä sellainen ratkaisu, joka on sekä käytännöllinen, siihen mahtuu tajuttomasti ulkovaatteita ja kuitenkin kaunis. Mahdoton yhtälö? Eteisen lattia vaihtuu laattaan, jo nyt siellä ollut parketti on kovilla kun jälkikasvu ramppaa edestakaisin ulos ja sisään. Lunta ja vettä, soraa ja likaa. Käytännöllisyys ajaa tässä asiassa kauneuden edelle. Mielummin vähemmän parketin suojelemisen aiheuttamia harmaita hiuksia, näiden villikkojen kanssa niitä saa ihan muutenkin :)

Iso ilo jätelavasta!

Purkuhommiin saatiin ihan uutta puhtia jätelavan myötä. Ainoa huono puoli on se, että jätelavan tuoja oli asetellut lavan siten, ettei takaosaa saanut auki ja sen reunat taas olivat niin korkeat, etten saanut heitettyä raskaampia juttuja reunojen yli. Kymmenen lisäsenttiä tässä varressa tekisi ihmeitä!

Yritin myös irrotella vanhojen vaatekaappien ovia, tuloksena muutama irrotettu ovi ja sitäkin enemmän soikeiksi saatettuja ruuvin kantoja. Syytän tästä sekä puolison varmasti tehokasta mutta NIIN painavaa porakonetta sekä edellisen kaappien maalaajan innokasta ja tarkkaa maalaamista, kaikki ruuvinkannat oli huolellisesti sudittu ja täytetty maalilla. Kai niitä ruuveja voi jollain sahata poikki...

Tosiasia kuitenkin on se, että voin suunnata kohta maalikaupoille, kaksi neljästä makuuhuoneesta olisi maalipesua vaille mahdollista maalata ja tapetoida. Sitten uusi lattia ja listat paikoilleen...

Tänään kävi myös sisko pääkallopaikalla, kiva kuulla muiden ajatuksia ja ideoita (siskolla kun on yleensä vain hyviä ajatuksia ja ideoita). Puolison kanssa olemme tässä asiassa niin eri linjoilla, puoliso lähtee suunnittelemaan pohjasta ylöspäin eli vielä ei olla hänen mukaansa lähelläkään värikarttoja tai sisustussuunnitelmia. Oma taktiikkani on päinvastainen, ensin suunnitellaan sisustus ja tila valmiiksi, sitten mietitään miten se toteutetaan ;)

Lopuksi kuvaa sekä pienimmästä remonttireiskasta että edesmenneestä, nyt jätelavalla lepäävästä muovimatosta. Olkoonkin kuinka retroa tahansa, sitä ei tule ikävä!

Se on menoa nyt!

Vanha köksä on menneen talven lumia. Muovimatot samoin. Kuin myös vanhan osan sähköt... Tarvetta olisi jätelavalle. On tilauksessa.


Kovasti näyttää jo projektilta :) Tuttuja fiiliksiä risteilee, suunnitelmia tehdään ja muutetaan lennossa. Purkamisen myötä selviää, mitkä suunnitelmat ovat mahdollista toteuttaa ja mitkä pitää hylätä.



Perheessä asuu myös insinööri (en minä) ja projektia varten on luotu budjetti. Edellisistä projekteista on opittu, että budjetti elää koko ajan ja on todennäköisempää, että budjetti ylittyy kuin alittuu.

Vesiputket, viemäriputket, putket... Aiheuttavat harmaita hiuksia ja muutaman mietintätuokion. Kaikkeen löytyy kuitenkin ratkaisu, puoliso on taitava ja pesunkestävä insinööri, asiat tehdään just eikä melkein. Onnea on taitava puoliso!

Työn touhussa.

Se on alkanut. Projekti. Ensimmäiset purkutyöt on suoritettu, paluuta vanhaan ei enää ole.

Ennen purkua suoritettiin "the kuvaus", työvaihe, joka on jäänyt edellisissä projekteissa liian vähalle huomiolle. Nyt on materiaalia ennen-jälkeen-kuville.








Puoliso aloitti pyhimmästä, keittiöstä.
Kaapistot saivat kyytiä. Terapeuttista?










Tänään pääsin itse tositoimiin. Pienin pihalle päiväunille, muu pikkuväki vielä koulussa ja dagiksessa. Vain minä, puukko ja sorkkarauta... Irrottelin siis listoja, numeroin ne ja laitoin pinoiksi. Mahdollisuuksien mukaan yritämme käyttää samoja listoja uudelleen. Vanhat listat ovat kauniit, täyttä puuta ja kauniisti muotoiltu.

Syy sisätiloissa seikkailleisiin tikkojen kuviin selvisi, pihapuussa nakutti tikka. Vielä kaikki tuntuu vain idylliseltä, koskahan tunnetila vaihtuu epätoivoon ja ahdistukseen?

Projekti nro3

Projekti nro3. Toivottavasti viimeinen laatuaan.

Edelliset projektit, 1 ja 2, ovat olleet raskaita mutta erittäin opettavaisia.

Nyt, ainakin niin luulemme, tiedämme mitä teemme. Toivottavasti tulee priimaa.

Projekti nro3 on vanha tila, nimeltään Tammirinne. Vanha talo vuodelta 1958. Kunto lähes alkuperäinen, lisäsiiven vanha rouva on saanut kylkeensä noin kymmenen vuotta vanhana, vuonna 1969.

Tammirinne, nimensä mukaisesti tamminen rinne, tulee olemaan taas kohta täynnä ääniä ja elämää. Ensin vain annamme talovanhukselle pienen piristysruiskeen ja ilmeen kohennuksen, talon ikää ja arvoa kunnioittaen, tietysti.