Perjantaiterveiset!

Perjantai terveiset Kertulta!

 (Ja samalla testausta miten uusi puhelin toimii)

 

Meillä asuu terrieri

Kerttu on kotiutunut. Ai mistä sen huomaa? No siitä, että kaikkien perheenjäsenten nilkat ovat jatkuvien yllätyshyökkäysten kohteena ja riehumishepulit vedetään useaan kertaan päivässä.

Terrierivauvan hampaat on naskalinterävät. Niillä on kiva rei'ittää kaikkea purukelpoista, myös perheenjäseniä. Ja koko pieni koirankeho tärisee Kertun äristessä ja muristessa leluille (sekä Milla-kissalle).

Terrierivauva myös rakastaa koko sydämellä, nukkumahetkiä varten painaudutaan aivan ihoon kiinni aina kun mahdollista. Pusuja jaetaan (myös hampaiden kanssa...) ja perheenjäseniä nuollaan antaumuksella.



Terrierivauva tietää, kenen kanssa kannattaa eniten taistella huomiosta, ihmiskuopus on ottanut kovin raskaasti nelijalkaisen pikkusiskon kotiintulon. Mustasukkaisuus on käsinkosketeltavaa puolin ja toisin.

Kerttu ei vielä arvosta ulkoilua. Harjoitellaan sitä pikkuhiljaa... Samoin kuin vaatteiden pukemista ja niiden kanssa liikkumista.

Kerttu ei myöskään ole sisäsiisti, kovasti kehutaan Kerttua kun pissat tai kakat osuu sanomalehdille, tämä vaan on niin harvoin että tuskin koiraparka huomaa siinä mitään kaavaa ;)

Kaikesta huolimatta, nautin tästä kaikesta niin paljon, minä, joka luulin etten koskaan voi koiraa kotonani pitää! Toistaiseksi ei vielä ole tullut mitään allergiaoireita!

Kerttu on tullut kotiin!

Kerttu on täällä!

Kuvat varmaan kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, Kerttu on I-HA-NA!

Olotila vastaa viimeisiä viikkoja ennen laskettua aikaa. Raivokasta valmistautumista uuteen perheenjäseneen, viimehetken valmisteluja, suuri epätietoisuus siitä, onko kaikki asiat otettu huomioon. Miten perhe sopeutuu uuteen pieneen, miten onko meillä turvallista pienen olla ja elää, kuinka suuri järkytys syntymäkodin jättäminen on...


Päässä pyörii monia kysymyksiä, päivittäin tulee selailtua sähköpostin kautta tulleita kuvia ja videota pienestä. Kohta olen neljän lapsen, yhden kissan ja koiranpennun äiti. Osaanko, pystynkö...

Tälle vauvalle ei hankita turvakaukaloa tai vauvanvaunuja, vaatteita kylläkin kun pienellä ei ole suojaavaa karvapeitettä lainkaan. Hankintoja on kuitenkin tehty. Tänään lasten kanssa koottiin olohuoneeseen pentuaitaus lehtikompostorin aitaelementeistä, siinä turvallinen pesä pienelle yksinolohetkiin. Ruokailuhetkiin on hankittu ihanat kupit sinikeltaisesta naapurista ja eläinkaupassa on käyty tutustumassa kissanruoka- ja leluosaston lisäksi myös koiraosastolle.

Eläinlääkäriasema on valittu ja eläinlääkärikuluvakuutuspaperit täytelty. Eli lähes kaikki on valmista. Nyt pitäisi hillitä itsensä perjantaihin asti ja sitten nokka kohti Lounais-Suomea ja koiraa noutamaan.

Ja sitä ennen käydä allekirjoittamassa sijoitussopimus, sillä koiralle on tulevaisuudessa valittu suvunjatkajan osa, tyttö pääsee jossain vaiheessa kokemaan äitiyden ilot ja surut, siihen asti pieni on meillä sijoituksessa.

Kerttu, me odotamme sinua jo kovasti!

Uusi perheenjäsen!

Viikko vielä ja meille muuttaa lisää naisenergiaa Naantalin suunnalta! Melkein kaikki on jo valmista...