Olotila vastaa viimeisiä viikkoja ennen laskettua aikaa. Raivokasta valmistautumista uuteen perheenjäseneen, viimehetken valmisteluja, suuri epätietoisuus siitä, onko kaikki asiat otettu huomioon. Miten perhe sopeutuu uuteen pieneen, miten onko meillä turvallista pienen olla ja elää, kuinka suuri järkytys syntymäkodin jättäminen on...


Päässä pyörii monia kysymyksiä, päivittäin tulee selailtua sähköpostin kautta tulleita kuvia ja videota pienestä. Kohta olen neljän lapsen, yhden kissan ja koiranpennun äiti. Osaanko, pystynkö...

Tälle vauvalle ei hankita turvakaukaloa tai vauvanvaunuja, vaatteita kylläkin kun pienellä ei ole suojaavaa karvapeitettä lainkaan. Hankintoja on kuitenkin tehty. Tänään lasten kanssa koottiin olohuoneeseen pentuaitaus lehtikompostorin aitaelementeistä, siinä turvallinen pesä pienelle yksinolohetkiin. Ruokailuhetkiin on hankittu ihanat kupit sinikeltaisesta naapurista ja eläinkaupassa on käyty tutustumassa kissanruoka- ja leluosaston lisäksi myös koiraosastolle.

Eläinlääkäriasema on valittu ja eläinlääkärikuluvakuutuspaperit täytelty. Eli lähes kaikki on valmista. Nyt pitäisi hillitä itsensä perjantaihin asti ja sitten nokka kohti Lounais-Suomea ja koiraa noutamaan.

Ja sitä ennen käydä allekirjoittamassa sijoitussopimus, sillä koiralle on tulevaisuudessa valittu suvunjatkajan osa, tyttö pääsee jossain vaiheessa kokemaan äitiyden ilot ja surut, siihen asti pieni on meillä sijoituksessa.

Kerttu, me odotamme sinua jo kovasti!