Huoltokatko!

Hiljaisuus raportoinnissa ei toki ole tarkoittanut, että työmaalla ei olisi tapahtunut. Tosielämä on taas vain näyttänyt niitä ei niin aurinkoisia puoliaan eli nuorimmainen on sairastanut. Poika on onneksi jo terve ja pienestä paniikista huolimatta poitsun kuumeinen tauti (jonka terkkarina tietysti diagnosoin influenssaksi ;) ei ole tarttunut muuhun perheeseen. Kauhukuvissani vilahteli kuvat edellisistä talvilomista, lapset ovat joka vuosi onnistuneet sairastamaan talvilomalla. Joko flunssaa, influenssaa tai vatsatautia. Yök!
 

Tyttären huone

Tulevaa kotia on nyt helpompi kutsua joko raksaksi tai työmaaksi. Valmista tulee pikkuhiljaa. Väliseinä kahden olohuoneen välille on valmistunut ja purettu aukko on tuettu ja valmis. Uudet viemäriputket ovat paikoillaan ja vesiputkiakin suurin osa. Ja sähköjohtoja risteilee lupaavasti ympäri taloa. Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa...

Karu todellisuus, vanhat viemäriputket

Tämä hetki, uudet putket

Maltti olisi valttia mutta levoton sielu sisustaa jo uutta kotia mielin määrin. Käytännöllisyys on niin yliarvostettua. Puoliso ei ole aina niin innoissaan kirppariharrastuksesta, sieltä kulkeutuu kotiin paljon ihanaa tavaraa uuteen kotiin. Onneksi luovuutta voi purkaa käsitöihin, kiitos äiti isosta kasasta lankoja. Niistä muotoutuu hurjalla tahdilla kaikkia kivoja turhakkeita (kuten pitsisiä tiskirättejä!).

Lunta, lunta, lunta!

Nyt sitä saa, nyt sitä saa, todellakin tarpeeksi lunta! Voisi jo riittää, lumi on kyllä ihanaa mutta sitä ei enää mahdu mihinkään. Rinnetonttikin on ihana mutta enää ei uskalla ajaa omalle pihalle kun sieltä ei pääse pois, kiitos lumimassojen. Lumikola on ollut ahkerassa käytössä. Lapset kyllä nauttivat, erilaisia rakennelmia ja ukkeleita syntyy nyt suojasäällä liukuhihnalta. Mäenlaskukin tuntuu maistuvan, uudella pihalla, kiitos rinnetontin, löytyy mahdollisuus mäenlaskuun ihan luonnostaan.





 Työmaalla on tapahtunut ja paljon. Keittiön ja olohuoneen väliseinä on nyt poissa ja väliseinä olohuoneen ja tv-huoneen välille on tekeillä. Yhdessä makuuhuoneessa on parketti ja tyttären makuuhuone on maalattu ja tapetoitu. Ihanaa! Huono puoli on nyt se, että työmaa on niin pölyinen, ettei siellä voi lasten kanssa olla. Nyt eletään vaihetta, jolloin vain toinen perheen aikuisista voi olla työmaalla.

Ensimmäiset maalausvirheetkin on hiottu ja uudelleen maalattu. Nyt näyttää jo paremmalta.

Terveiset Hämeenlinnasta!

Aamupäivä kului pakettiauton kyydissä körötellessä. Päämääränä legendaarinen Suomen Ylijäämävarasto. Edellisen projektin aikana teimme samanlaisen retken Hämeenlinnaan, saaliina ulko-ovet ja lukot. Nyt tarkoituksena oli hakea sisälle pariovi ja karmit, parvekkeen ovi, ulko-ovi, lukkosarja ja mahdollisesti muuta projektiin sopivaa matskua.

Ylijäämävarasto on mahtava paikka, tällä kertaa sieltä ei tosin löytynyt ulko-ovea, halusin punaisen oven ja Ylijäämävarastolla ei löytynyt haluamassamme koossa kuin valkoisia tai tiikkisiä ulko-ovia. Kurvasimme takastulomatkalla hakemassa Tuusulan Kodin-terrasta pitkään ihailemani punaisen, pintavikaisen (muutama naarmu ulkopinnassa) 7 veljestä-oven halpaan hintaan. Nyt on punainen ulko-ovi! Ja pariovet, parvekkeenovi, lukot jne.

Näen jo sieluni silmin miltä kotimme näyttää sitten, kun olemme kunnostusprojektissa päässeet ulkopintojen kimppuun. Laudoitus vaihtuu leveään vaakapaneeliin, väritys muuttuu vaalean harmaaksi. Otsa- ja pielilaudat valkoisiksi, katto tiilenpunaiseksi.  Mutta tähän kuluu vielä aikaa, ehkä useampi vuosi...

Ulko-ovi on tällainen, mallia Heta02

Ulko-ovi on siis punainen, malli löytyy värikartasta!

Magneettimaalia ja liitutaulua!

No niin, Vanhimman pojan huoneen seinät ja vaatekaapin ovet on maalattu. Toinen vaatekaapin isoista ovista maalattiin ensin magneettimaalilla, on muuten todella hankalaa matskua, paksua ja tahmaista, vaikea saada siististi maalattua sillä mitään. Muut kaapinovet maalattiin suoraan mustalla liitutaulumaalilla. Yritin maalata lähes kuivan magneettimaalin päälle kerroksen liitutaulumaalia, ei tullut hyvä. Ensimmäinen moka, jota joutuu jälkikäteen korjailemaan. Eikä varmasti jää viimeiseksi.Eli tiedossa uudelleen hiontaa ja maalausta!

Sitten eiliseen... Tilasimme parketit netistä, lähinnä siksi, että saimme kuljetuksen edullisesti tulevalle kodille. Olimme mielestämme todella järkeviä, edellisen projektin tiimoilta muistui vielä liian hyvin painajaismainen laminaatinhakureissu, joka ei onneksi päättynyt laina-auton jousien pettämiseen (vaikka niin pelkäsimme koko reissun). Painavien pakettien lastaus useaan kertaan ei houkutellut, joten nettiliikkeen tarjoama kuljetus kotiin kuulosti todella hyvältä. Olin siis sopivasti uudella kodilla paikalla, kun parkettilähetys tuli... Yksin (tai siis ainoana täysi-ikäisenä, mihin sitä tuon jälkikasvun olis saanut jemmattua).

Ensimmäinen pieni paniikki iski silloin kun näin millä välineellä parketit tuotiin. Törkeän iso rekka, joka ei millään mahtunut lumen ahtaamalle pihatielle. Nuori kuski, joka ei millään saanut rekkaa edes meidän tontille. Ja sitten se kuski vetää sen kaksi kuutiota tilavuudeltaan olevan lavan KESKELLE kohtuuvilkasta tietä ja sehän ei liiku siitä mihinkään. Millään. Kuski vaan katsoo minua säälivästi, kysyy olenko yksin purkamassa lähetystä ja toivottaa onnea. Ja lähtee jätti-rekkansa kanssa. Paniikki! Minä tuijotan tientukkivaa kasaa parketteja ja nielen kyyneliä. Oksennuksen maku suussa ja keuhkot tulessa joudun siirtämään 700 likoa parkettia kahteen otteeseen. Ensin yksitellen pois tietä tukkimasta ja sitten tien vierestä taloon sisään. Ihan hirveä työ, ihan hirveä olo. Vieläkin, vuorokausi urakan jälkeen. En ikinä, ikinä, olisi uskonut, että pystyn siihen. Yksikin parkettipaketti painaa noin 20 kg ja tieltä on matkaa sisälle taloon muutama kymmenen metriä (liukasta alamäkeä). Ja niitä paketteja oli  MONTA (noin 30). MUTTA TEIN SEN! Hyvä minä! Ja todella kahteen kertaan!

Viikonlopun saldo!

Näin se viikonloppu taas vilahti. Remontin osalta jotain sain valmiiksikin. Paneelikatot on maalattu, kahteen kertaan. Jälki ei ole lähelläkään täydellistä mutta selkä, hartiat ja kädet eivät nyt kestä kolmatta kierrosta. Kahdella mennään.

Parketit ja muovimatot sen alta on poissa. Puoliso piikkasi wc:n lattian. Pölyä ja maalihöyryjä on joka puolella, paikka ei ehkä ole se turvallisin ja terveellisin lapsille. Siellä ne kuitenkin tahtoo olla. Enkä ihmettele, siellähän minäkin haluan olla. Tilaa on.

Ensi viikolla työmaalla tapahtuu lisää, saamme sinne lisätyövoimaa. Kohta lähtee väliseinä keittiön ja olohuoneen väliltä. Maalämpöasiat etenee, nyt pitäisi infota naapureita ja viedä kaupungin toimistoon lupalappusia. Kohta meidän pihalla porataan.


Seuraavaksi maalaan loppuun isojen lasten huoneet. Sitten toisen huoneen seinään tapetti ja molempiin parketit. Ja niin on kaksi makuuhuonetta valmiina. Kuulostaa NIIN helpolta mutta todellisuudessa on aikaavievää!