Kevään ensimmäinen pyöräretki ja muita kuulumisia!

Taas yksi viikonloppu meni ja ollaan vähän lähempänä kesää. Lauantaina saatiin kesäntuntua sillä pakattiin kotona olevat lapset pyörän peräkärryyn, (vanhin tosin polki omaa pyörää) eväät reppuun ja nokka kohti Kuusijärveä. Kaunis ilma, tosin tuulinen. Kuusijärven nuotiopaikalle avotulen ääreen syömään eväitä. Mikään ei voita nuotion ja järven tuoksua auringon paistaessa, ihanaa!

Myös Kerttu kasvaa kohisten, pieni punnittiin perjantaina, painaa jo 3,3kg! Ei enää ihan pieni typy! Kerttu on nyt käynyt ahkerasti kyläilemässä, lauantaina käytiin moikkaamassa ihmis-isovanhempia ja tänään on käyty moikkaamassa lajitovereita naapurissa sekä "serkkukoiraa" Hinthaarassa. Kerttu on pieni rohkea pentu, ei osaa oikein mitään jännittää tai pelätä, häntä heiluen kohtasi itseään 10 kertaa isomman Edi-herran ja haastoi tätä jopa leikkiin. Toivottavasti riemu oli molemminpuoleista ;)

Kerttu on hassu, rakastaa aurinkopaikkoja mutta oma varjokuva epäilyttää... Mikä on tuo tumma hahmo, joka liikkuu aina kun itse liikkuu... Kerrassaan epäilyttävää!

Perjantaiterveiset!

Perjantai terveiset Kertulta!

 (Ja samalla testausta miten uusi puhelin toimii)

 

Meillä asuu terrieri

Kerttu on kotiutunut. Ai mistä sen huomaa? No siitä, että kaikkien perheenjäsenten nilkat ovat jatkuvien yllätyshyökkäysten kohteena ja riehumishepulit vedetään useaan kertaan päivässä.

Terrierivauvan hampaat on naskalinterävät. Niillä on kiva rei'ittää kaikkea purukelpoista, myös perheenjäseniä. Ja koko pieni koirankeho tärisee Kertun äristessä ja muristessa leluille (sekä Milla-kissalle).

Terrierivauva myös rakastaa koko sydämellä, nukkumahetkiä varten painaudutaan aivan ihoon kiinni aina kun mahdollista. Pusuja jaetaan (myös hampaiden kanssa...) ja perheenjäseniä nuollaan antaumuksella.



Terrierivauva tietää, kenen kanssa kannattaa eniten taistella huomiosta, ihmiskuopus on ottanut kovin raskaasti nelijalkaisen pikkusiskon kotiintulon. Mustasukkaisuus on käsinkosketeltavaa puolin ja toisin.

Kerttu ei vielä arvosta ulkoilua. Harjoitellaan sitä pikkuhiljaa... Samoin kuin vaatteiden pukemista ja niiden kanssa liikkumista.

Kerttu ei myöskään ole sisäsiisti, kovasti kehutaan Kerttua kun pissat tai kakat osuu sanomalehdille, tämä vaan on niin harvoin että tuskin koiraparka huomaa siinä mitään kaavaa ;)

Kaikesta huolimatta, nautin tästä kaikesta niin paljon, minä, joka luulin etten koskaan voi koiraa kotonani pitää! Toistaiseksi ei vielä ole tullut mitään allergiaoireita!

Kerttu on tullut kotiin!

Kerttu on täällä!

Kuvat varmaan kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, Kerttu on I-HA-NA!

Olotila vastaa viimeisiä viikkoja ennen laskettua aikaa. Raivokasta valmistautumista uuteen perheenjäseneen, viimehetken valmisteluja, suuri epätietoisuus siitä, onko kaikki asiat otettu huomioon. Miten perhe sopeutuu uuteen pieneen, miten onko meillä turvallista pienen olla ja elää, kuinka suuri järkytys syntymäkodin jättäminen on...


Päässä pyörii monia kysymyksiä, päivittäin tulee selailtua sähköpostin kautta tulleita kuvia ja videota pienestä. Kohta olen neljän lapsen, yhden kissan ja koiranpennun äiti. Osaanko, pystynkö...

Tälle vauvalle ei hankita turvakaukaloa tai vauvanvaunuja, vaatteita kylläkin kun pienellä ei ole suojaavaa karvapeitettä lainkaan. Hankintoja on kuitenkin tehty. Tänään lasten kanssa koottiin olohuoneeseen pentuaitaus lehtikompostorin aitaelementeistä, siinä turvallinen pesä pienelle yksinolohetkiin. Ruokailuhetkiin on hankittu ihanat kupit sinikeltaisesta naapurista ja eläinkaupassa on käyty tutustumassa kissanruoka- ja leluosaston lisäksi myös koiraosastolle.

Eläinlääkäriasema on valittu ja eläinlääkärikuluvakuutuspaperit täytelty. Eli lähes kaikki on valmista. Nyt pitäisi hillitä itsensä perjantaihin asti ja sitten nokka kohti Lounais-Suomea ja koiraa noutamaan.

Ja sitä ennen käydä allekirjoittamassa sijoitussopimus, sillä koiralle on tulevaisuudessa valittu suvunjatkajan osa, tyttö pääsee jossain vaiheessa kokemaan äitiyden ilot ja surut, siihen asti pieni on meillä sijoituksessa.

Kerttu, me odotamme sinua jo kovasti!

Uusi perheenjäsen!

Viikko vielä ja meille muuttaa lisää naisenergiaa Naantalin suunnalta! Melkein kaikki on jo valmista...

Päivitystä!

Kyllä, muutettu on...

Ja nettiyhteyskin toimii taas, se on ollut suurin syy blogihiljaisuuteen.

Täällä ollaan ja yritetään kotiutua uusiin nurkkiin. Juu, ei ole valmista, ei... Mutta asua voi, tärkeimmät asiat saatiin viikon sisällä muutosta, kuten suihku, pyykinpesukone jne. Mikään kohta ei ole täysin valmis, kaikkialta puuttuu ainakin listat, suurimmasta osasta myös jotain muutakin, kuten sähköt...

Mutta on tämä ihanaa. Kunhan saisin edes kerran kodin siivottua lähes asialliseen kuntoon niin saisin otettua kuvia. Ongelmana kun on nuo epämääräiset tavaravuoret, jotka olisi lähdössä kiertoon mutta kiireen keskellä odottelee jatkokäsittelyä milloin missäkin nurkassa. Samoin viimeiset muuttolaatikot, miten ne tuntuukin niin mahdottomilta saada puretuksi, Joka päivä katson niitä ja päätän purkaa ne, ja joka ilta huomaan päivän menneen jossain muussa puuhassa.

Olen tietoisesti panostanut perheeseen. Jättänyt silmille hyppivät epäkohdat kodissa nyt vähemmälle ja keskittynyt puolisoon ja lapsiin. Olemme ulkoilleet, käyneet kirjastossa, tutustuneet uuteen asuinalueeseen, pyöräilleet ja levänneet. Tekemistä riittää, loppuelämäksi, joten nyt voi hetken höllätä ja vetää henkeä.

Olen iloinnut pihamaalta pilkistävistä sinivuokoista, raparperista ja valkovuokkomerestä. Sormet syyhyäisivät päästä puutarhan kimppuun mutta pakko on malttaa mielensä, ne salaojat kun laitetaan uudestaan niin piha mullistuu kuitenkin.

Ja, kumma kyllä, kaikki tekemämme ratkaisut tuntuvat hyviltä, tosin tuo maalämpö tuottaa vielä harmaista hiuksia ja yllättäviä ongelmia mutta siitä toisella kertaa enemmän...