Ja nettiyhteyskin toimii taas, se on ollut suurin syy blogihiljaisuuteen.
Täällä ollaan ja yritetään kotiutua uusiin nurkkiin. Juu, ei ole valmista, ei... Mutta asua voi, tärkeimmät asiat saatiin viikon sisällä muutosta, kuten suihku, pyykinpesukone jne. Mikään kohta ei ole täysin valmis, kaikkialta puuttuu ainakin listat, suurimmasta osasta myös jotain muutakin, kuten sähköt...
Mutta on tämä ihanaa. Kunhan saisin edes kerran kodin siivottua lähes asialliseen kuntoon niin saisin otettua kuvia. Ongelmana kun on nuo epämääräiset tavaravuoret, jotka olisi lähdössä kiertoon mutta kiireen keskellä odottelee jatkokäsittelyä milloin missäkin nurkassa. Samoin viimeiset muuttolaatikot, miten ne tuntuukin niin mahdottomilta saada puretuksi, Joka päivä katson niitä ja päätän purkaa ne, ja joka ilta huomaan päivän menneen jossain muussa puuhassa.
Olen tietoisesti panostanut perheeseen. Jättänyt silmille hyppivät epäkohdat kodissa nyt vähemmälle ja keskittynyt puolisoon ja lapsiin. Olemme ulkoilleet, käyneet kirjastossa, tutustuneet uuteen asuinalueeseen, pyöräilleet ja levänneet. Tekemistä riittää, loppuelämäksi, joten nyt voi hetken höllätä ja vetää henkeä.
Olen iloinnut pihamaalta pilkistävistä sinivuokoista, raparperista ja valkovuokkomerestä. Sormet syyhyäisivät päästä puutarhan kimppuun mutta pakko on malttaa mielensä, ne salaojat kun laitetaan uudestaan niin piha mullistuu kuitenkin.
Ja, kumma kyllä, kaikki tekemämme ratkaisut tuntuvat hyviltä, tosin tuo maalämpö tuottaa vielä harmaista hiuksia ja yllättäviä ongelmia mutta siitä toisella kertaa enemmän...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti