Päivitystä!

Kyllä, muutettu on...

Ja nettiyhteyskin toimii taas, se on ollut suurin syy blogihiljaisuuteen.

Täällä ollaan ja yritetään kotiutua uusiin nurkkiin. Juu, ei ole valmista, ei... Mutta asua voi, tärkeimmät asiat saatiin viikon sisällä muutosta, kuten suihku, pyykinpesukone jne. Mikään kohta ei ole täysin valmis, kaikkialta puuttuu ainakin listat, suurimmasta osasta myös jotain muutakin, kuten sähköt...

Mutta on tämä ihanaa. Kunhan saisin edes kerran kodin siivottua lähes asialliseen kuntoon niin saisin otettua kuvia. Ongelmana kun on nuo epämääräiset tavaravuoret, jotka olisi lähdössä kiertoon mutta kiireen keskellä odottelee jatkokäsittelyä milloin missäkin nurkassa. Samoin viimeiset muuttolaatikot, miten ne tuntuukin niin mahdottomilta saada puretuksi, Joka päivä katson niitä ja päätän purkaa ne, ja joka ilta huomaan päivän menneen jossain muussa puuhassa.

Olen tietoisesti panostanut perheeseen. Jättänyt silmille hyppivät epäkohdat kodissa nyt vähemmälle ja keskittynyt puolisoon ja lapsiin. Olemme ulkoilleet, käyneet kirjastossa, tutustuneet uuteen asuinalueeseen, pyöräilleet ja levänneet. Tekemistä riittää, loppuelämäksi, joten nyt voi hetken höllätä ja vetää henkeä.

Olen iloinnut pihamaalta pilkistävistä sinivuokoista, raparperista ja valkovuokkomerestä. Sormet syyhyäisivät päästä puutarhan kimppuun mutta pakko on malttaa mielensä, ne salaojat kun laitetaan uudestaan niin piha mullistuu kuitenkin.

Ja, kumma kyllä, kaikki tekemämme ratkaisut tuntuvat hyviltä, tosin tuo maalämpö tuottaa vielä harmaista hiuksia ja yllättäviä ongelmia mutta siitä toisella kertaa enemmän...

Tilannekatsaus kuvina!

Tässä lupaamiani kuvia. Oikealla ihanaakin ihanammat saarnitasot. Kyllä niidenkin kanssa on saanut puljata. Ohje kun oli, että paketin avaamisen jälkeen on vuorokausi aikaa käsitellä taso molemmilta puolilta. Käsittelyksi valitsimme ensin pohjalle Osmo Colorin puuvahaa sävyllä Kuusi ja sen päälle Osmo Colorin TopOilia useampi kerros. Jälki on kaunista, toivottavasti kauniit tasot kestävät meidän käytössä. Puutason hyvä puoli on se, että niitä voi hioa ja käsitellä uudestaan tarpeen mukaan.

Tässä kuvaa puolivalmiista kylpyhuoneen lattiasta. Samaa laattaa tulee sekä wc-tilaan, että eteisen lattiaan. On se vaan hieno. Tämä on sitä remontin parasta antia. Asiat alkavat hahmottua ja nyt voi todeta, että ne tehdyt valinnat ovat edelleen hyviä. Edelleen miellyttävät silmää. (Ja tuo ihana turkoosin sävy on sitten vesieristettä, siihen päälle tulee vaaleaa laattaa...)

Pienten poikien huoneen takaseinää asuttaa parvi tipuja. Kiltisti ne istuvat oksillansa. Tapetti on suloinen.

Ja sokerina pohjalla, pienin ilopilleri, äipän sottanaama! Voiko päivä mennä pieleen jos vastassa on tällainen elämäniloa ja -halua täynnä oleva miehenalku. Ei voi!















Ai niin, kiitos muutamalle lukijalle, jotka ovat opastaneet muuttamaan blogin asetuksia, nyt pääsee kommentoimaan myös anonyyminä! Olkaa hyvät!

Tilanneraportti

Kyllä meille vielä koti saadaan aikaiseksi. Löytyi kameran akun laturikin, saan otettua kohta taas kuvia todisteeksi.

Olkkarin tapettia

Keittiö valmistuu pikkuhiljaa. Kyllä siitä tulee ihana. Ja keittiön uusi katto on ihana. Valkoinen helmipaneeli on vain niin kaunista.

Pientä paniikkia aiheuttaa uusi maalämpökaivo. On se kiva, että maaperästä pulppuaa anteliaasti vettä mutta kun se kulkeutuu suojaputkia pitkin sisätiloihin... Taitaa olla kellariremppa edessä nopeutetulla aikataululla... Ja salaojat...

Todellisuutta on se, että tällä(kään) kertaa emme pääse muuttamaan valmiiseen kotiin. Ainakin listat tulee puuttumaan. Ja vähän muutakin. Tähtäämme siihen, että jos edes yksi wc olisi toiminnassa, helpottaisi elämää huomattavasti.




Laatoittaja aloittaa huomenna. Kävi tänään paikanpäällä haukkumassa jo etukäteen rakastamani lattialaatan. Mutta kun minä haluan sen lattioihin. Ja se oli kallistakin. Miten muka se on huonoa, se on NIIN kaunista. Laatoitan kohta itse... Toivottavasti muut laatat kelpaa.

Meillä on käynyt remonttiapua. Kiitos ihanat ihmiset, niin remppa-apurit kuin lastenhoitajatkin. Teistä on ollut paljon apua, kiitos kiitos kiitos!

Perjantai!

 

Suru-uutinen yllätti tällä viikolla. Pieni tyttönen on siirtynyt enkeliksi taivaalle.


Tällainen uutinen pysäyttää, elämän muut murheet menettävät merkityksensä, asettuvat mittasuhteisiin.


Pienen tytön vanhemmille toivon sydämestäni voimaa jaksaa eteenpäin!

Pääsiäistä!

Kevät tulee, varmasti! Kyllä se tästä lähtee! Aurinko paistaa ja lumi sulaa, tosin aika hiljalleen. Mutta sieltä se kevät tulee, eikö vaan?

Noita ja sen kissa, virpojat työssään!

Pääsiäinen on alkamassa, meillä ei hiljennytä pääsiäisen viettoon, meillä remontoidaan (yllätys yllätys...). On vähän pakko, vuokrasopimus väliaikaisasunnosta on irtisanottu, muutto on edessä viimeistään kuukauden kuluttua. Ja siis tulevassa kämpässä ei ole juoksevaa vettä, wc- tai kylpytiloja eikä keittiötä. Vähän extremeä...

Kyllä me selvitään ;) Laatoittaja tulee tsekkaamaan paikat sunnuntaina, jos vaikka ulkoistaisimme sen homman..

Wc:n muuri jätetään näkyviin!

Olemme lasten kanssa sisustaneet ja leiponeet pääsiäistä. Pullataikinasta olemme tehneet pullapupuja, suklaamunia hankittu jemmaan ja pashatarvikkeet odottaa jääkaapissa. Lapset ovat tehneet koristeita ja kasvattaneet pääsiäisruohoja. Kplme vanhinta kävi virpomassa palmusunnuntaina, saalis oli legendaarisen mahtava. Ja sunnuntaina syödään isommalla porukalla, tulee ihanaa!

Ihanaa pääsiäistä kaikille!

Viikko on taas vierähtänyt!

Kulunut viikko on vierähtänyt huomattavasti positiivisemmissa tunnelmissa kuin edellinen.Vaikka viikkoon sisältyi yhdet hautajaiset...

Kevättä odotellessa mennään, pääsiäinenkin lähestyy melkein salavihkaa. Lapset ovat askarrelleet virpomisoksia ja huomenna on "se päivä". Vaviskaa naapurit, ne tulee huomenna ja niitä on monta!

Tekemistä riittää monella saralla, toinen blogini on työllistänyt kiireistä äippää. Tässä linkkiä sinne. Väliäikaiskodista ei saa kaunista ja keväistä millään, ei edes siistiä. Katse onkin kohdistettu huhtikuun loppuun, silloin päästään muuttamaan uuteen kotiin. On se sitten valmis tai ei!

Murphyn laki

...jos asiat voi mennä pieleen, niin ne menee todellakin pieleen. Tämä kuluva viikko on mainio todiste siitä.

Ei, kivoja kuvia ei nyt löydy. Kukaan ei haluaisikaan nähdä inhorealistisia kuvia oksennus- ja ripulipyykkivuorista, oksennusämpäreistä ympäri kotia, epämääräisistä mehu- ja korvausjuomamukeja, pillimehuja jne.

Se oksennustauti oli sitten vähän rajumpaa mallia. Toiseksi nuorimman hoito piti eilen ulkoistaa Jorviin lastenosastolle. Ei tämän terkkarin ammattitaito riittänyt pitämään huolta omasta poikasestaan. Ja nuorin keikui koko ajan siinä rajalla, viedäkö nuorinkin Jorviin vai eikö viedä...

Puolisolla olisi ollut tärkeä viikko töissä, ei olisi saanut tulla poissaoloja... En pärjännyt, poissaoloja tuli... Ihana, rakas puoliso oli kärsivällisesti toiseksi nuorimman seurana ja turvana Jorvissa kun itse yritin auttaa nuorinta. Onneksi kaksi vanhinta sairastivat lievemmin, neljä reporankaa olisi ollut liikaa.

Uudella kodilla, työmaalla, olisi ollut myös tärkeää olla paikalla, maalämpökaivon poraus oli myös tällä viikolla. Joskus sitä osaa olla onnellinen siitä, että jollain muulla on myös pientä epäonnea, onneksi porarin magneettiliitin hajosi juuri sinä päivänä kun hänen olisi alunperin tulla, poraus siirtyi vähän paremmin sopivaan ajankohtaan.

Ja onnea on omat vanhemmat lähellä. Pahimmalla hädän hetkellä tietää, että voi soittaa ja kysyä apua. Nytkin sitä tarvitsimme ja saimme. Kiitos siitä!

Nyt kun tämä päivä on kääntynyt jo illaksi, uskallan sanoa sen jo ääneen. Molemmat pienet poikaset ovat toivottavasti jo matkalla kohti toipumista. Se Jorvin-keikankin tehnyt on nauranut tänään, pystynyt kävelemään itse sohvalta vessaan ja takaisin ja pysynyt paremmin hereillä. Näin ei ollut edelliset päivät. Harmaa kyyhöttävä kasa, joka ei jaksanut reagoida mihinkään. Verikokeetkin poika sieti hienosti ja tulehdusarvot olivat kääntyneet laskuun. Elämä on ihanaa ja kiitollisuus omista lapsosista suuri! Ovat niin rakkaita kaikki!

Koskahan tästäkin viikosta ehtisi itse toipua...

Piti tulla pitkä raportti...

Naistenpäivän kukat

Mutta kuvat jäi ottamatta ja suunnitelma keittiön pohjamaalauksesta jäi 8-veen lohduttamiseen vatsatauti nro2 kourissa. Eli, kyllä, kevään toinen vatsatauti löysi meille! Juhuu!



Auringonpaiste on saanut tämänkin mamman akut ladattua ja virtaa riittäisi vaikka minkälaisiin maalaus/tapetointiurakoihin. Jostain syystä nuo pöpötkin pitävät meistä, tuntuu, että joka viikko joku sairastaa ja se jos mikä syö miestä!



Mutta, onneksi sota ei yhtä miestä kaipaa ja työmaalla tapahtuu tasaiseen tahtiin (melko verkkaiseen sellaiseen). Lattiavalut wc- ja kylpyhuonetiloihin on tehty ja koksikuona keittiössä on myös peitetty betonilla (tai vastaavalla). Olohuone on tapetoitu ja maalattu ja keittiö tilattu. Ihana lattialaatta eteiseen, wc- ja kylpytiloihin ostettu. Ja tällä viikolla pitäisi porausfirman tulla poraamaan syvä reikä etupihalle. Öljylämmitys, lähtölaskentasi on alkanut!

Hiihtoloma ja toimenpidelupa!

Hiihtoloma oli ja meni. En uhrannut lasten lomaa raahaamalla heitä rakennustyömaalle vaan keskityin lähes täysin lasten kanssa lomailuun (mitä nyt yksi huone piti maalata ja tapetoida viikon aikana). Nautin olosta ja elosta ja keräsin voimia vanhimman pojan synttäreitä varten. Loppuviikko menikin synttäreitä valmistellessa. Tuli ainakin siivottua, väliaikaiskoti oli juuri niin kaameassa kunnossa kuin odotinkin.

Ihanat aurinkoiset talvipäivät ovat ladanneet henkisiä akkuja sekä isoilla että pienillä, jopa kissa aistii kevään. Karvanlähtö on ainakin alkanut ;)

Työmaallakin tapahtuu, toimenpidelupa maalämpökaivoon tuli, vielä pitää odottaa lainvoimaisuutta. Kohta porataan! Sähkötyöt etenee, sain pidettyä pääni. Pistorasiat ja valokatkaisimet, jotka joudutaan vaihtamaan, vaihdetaan kauniisiin Renovoihin. Hinta on kyllä suolainen (nyt kun tarvikkeet ovat työmaalla, voin sen myöntää...) mutta kun sen jakaa käyttövuosille... On ne vaan niin paljon kauniinpia kuin ne perusmallit.

Todellisuus työmaalla on edelleen karu. Mielikuvitus on edelleen kovilla mutta uskon vakaasti että hyvä siitä tulee!

Huoltokatko!

Hiljaisuus raportoinnissa ei toki ole tarkoittanut, että työmaalla ei olisi tapahtunut. Tosielämä on taas vain näyttänyt niitä ei niin aurinkoisia puoliaan eli nuorimmainen on sairastanut. Poika on onneksi jo terve ja pienestä paniikista huolimatta poitsun kuumeinen tauti (jonka terkkarina tietysti diagnosoin influenssaksi ;) ei ole tarttunut muuhun perheeseen. Kauhukuvissani vilahteli kuvat edellisistä talvilomista, lapset ovat joka vuosi onnistuneet sairastamaan talvilomalla. Joko flunssaa, influenssaa tai vatsatautia. Yök!
 

Tyttären huone

Tulevaa kotia on nyt helpompi kutsua joko raksaksi tai työmaaksi. Valmista tulee pikkuhiljaa. Väliseinä kahden olohuoneen välille on valmistunut ja purettu aukko on tuettu ja valmis. Uudet viemäriputket ovat paikoillaan ja vesiputkiakin suurin osa. Ja sähköjohtoja risteilee lupaavasti ympäri taloa. Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa...

Karu todellisuus, vanhat viemäriputket

Tämä hetki, uudet putket

Maltti olisi valttia mutta levoton sielu sisustaa jo uutta kotia mielin määrin. Käytännöllisyys on niin yliarvostettua. Puoliso ei ole aina niin innoissaan kirppariharrastuksesta, sieltä kulkeutuu kotiin paljon ihanaa tavaraa uuteen kotiin. Onneksi luovuutta voi purkaa käsitöihin, kiitos äiti isosta kasasta lankoja. Niistä muotoutuu hurjalla tahdilla kaikkia kivoja turhakkeita (kuten pitsisiä tiskirättejä!).

Lunta, lunta, lunta!

Nyt sitä saa, nyt sitä saa, todellakin tarpeeksi lunta! Voisi jo riittää, lumi on kyllä ihanaa mutta sitä ei enää mahdu mihinkään. Rinnetonttikin on ihana mutta enää ei uskalla ajaa omalle pihalle kun sieltä ei pääse pois, kiitos lumimassojen. Lumikola on ollut ahkerassa käytössä. Lapset kyllä nauttivat, erilaisia rakennelmia ja ukkeleita syntyy nyt suojasäällä liukuhihnalta. Mäenlaskukin tuntuu maistuvan, uudella pihalla, kiitos rinnetontin, löytyy mahdollisuus mäenlaskuun ihan luonnostaan.





 Työmaalla on tapahtunut ja paljon. Keittiön ja olohuoneen väliseinä on nyt poissa ja väliseinä olohuoneen ja tv-huoneen välille on tekeillä. Yhdessä makuuhuoneessa on parketti ja tyttären makuuhuone on maalattu ja tapetoitu. Ihanaa! Huono puoli on nyt se, että työmaa on niin pölyinen, ettei siellä voi lasten kanssa olla. Nyt eletään vaihetta, jolloin vain toinen perheen aikuisista voi olla työmaalla.

Ensimmäiset maalausvirheetkin on hiottu ja uudelleen maalattu. Nyt näyttää jo paremmalta.

Terveiset Hämeenlinnasta!

Aamupäivä kului pakettiauton kyydissä körötellessä. Päämääränä legendaarinen Suomen Ylijäämävarasto. Edellisen projektin aikana teimme samanlaisen retken Hämeenlinnaan, saaliina ulko-ovet ja lukot. Nyt tarkoituksena oli hakea sisälle pariovi ja karmit, parvekkeen ovi, ulko-ovi, lukkosarja ja mahdollisesti muuta projektiin sopivaa matskua.

Ylijäämävarasto on mahtava paikka, tällä kertaa sieltä ei tosin löytynyt ulko-ovea, halusin punaisen oven ja Ylijäämävarastolla ei löytynyt haluamassamme koossa kuin valkoisia tai tiikkisiä ulko-ovia. Kurvasimme takastulomatkalla hakemassa Tuusulan Kodin-terrasta pitkään ihailemani punaisen, pintavikaisen (muutama naarmu ulkopinnassa) 7 veljestä-oven halpaan hintaan. Nyt on punainen ulko-ovi! Ja pariovet, parvekkeenovi, lukot jne.

Näen jo sieluni silmin miltä kotimme näyttää sitten, kun olemme kunnostusprojektissa päässeet ulkopintojen kimppuun. Laudoitus vaihtuu leveään vaakapaneeliin, väritys muuttuu vaalean harmaaksi. Otsa- ja pielilaudat valkoisiksi, katto tiilenpunaiseksi.  Mutta tähän kuluu vielä aikaa, ehkä useampi vuosi...

Ulko-ovi on tällainen, mallia Heta02

Ulko-ovi on siis punainen, malli löytyy värikartasta!

Magneettimaalia ja liitutaulua!

No niin, Vanhimman pojan huoneen seinät ja vaatekaapin ovet on maalattu. Toinen vaatekaapin isoista ovista maalattiin ensin magneettimaalilla, on muuten todella hankalaa matskua, paksua ja tahmaista, vaikea saada siististi maalattua sillä mitään. Muut kaapinovet maalattiin suoraan mustalla liitutaulumaalilla. Yritin maalata lähes kuivan magneettimaalin päälle kerroksen liitutaulumaalia, ei tullut hyvä. Ensimmäinen moka, jota joutuu jälkikäteen korjailemaan. Eikä varmasti jää viimeiseksi.Eli tiedossa uudelleen hiontaa ja maalausta!

Sitten eiliseen... Tilasimme parketit netistä, lähinnä siksi, että saimme kuljetuksen edullisesti tulevalle kodille. Olimme mielestämme todella järkeviä, edellisen projektin tiimoilta muistui vielä liian hyvin painajaismainen laminaatinhakureissu, joka ei onneksi päättynyt laina-auton jousien pettämiseen (vaikka niin pelkäsimme koko reissun). Painavien pakettien lastaus useaan kertaan ei houkutellut, joten nettiliikkeen tarjoama kuljetus kotiin kuulosti todella hyvältä. Olin siis sopivasti uudella kodilla paikalla, kun parkettilähetys tuli... Yksin (tai siis ainoana täysi-ikäisenä, mihin sitä tuon jälkikasvun olis saanut jemmattua).

Ensimmäinen pieni paniikki iski silloin kun näin millä välineellä parketit tuotiin. Törkeän iso rekka, joka ei millään mahtunut lumen ahtaamalle pihatielle. Nuori kuski, joka ei millään saanut rekkaa edes meidän tontille. Ja sitten se kuski vetää sen kaksi kuutiota tilavuudeltaan olevan lavan KESKELLE kohtuuvilkasta tietä ja sehän ei liiku siitä mihinkään. Millään. Kuski vaan katsoo minua säälivästi, kysyy olenko yksin purkamassa lähetystä ja toivottaa onnea. Ja lähtee jätti-rekkansa kanssa. Paniikki! Minä tuijotan tientukkivaa kasaa parketteja ja nielen kyyneliä. Oksennuksen maku suussa ja keuhkot tulessa joudun siirtämään 700 likoa parkettia kahteen otteeseen. Ensin yksitellen pois tietä tukkimasta ja sitten tien vierestä taloon sisään. Ihan hirveä työ, ihan hirveä olo. Vieläkin, vuorokausi urakan jälkeen. En ikinä, ikinä, olisi uskonut, että pystyn siihen. Yksikin parkettipaketti painaa noin 20 kg ja tieltä on matkaa sisälle taloon muutama kymmenen metriä (liukasta alamäkeä). Ja niitä paketteja oli  MONTA (noin 30). MUTTA TEIN SEN! Hyvä minä! Ja todella kahteen kertaan!

Viikonlopun saldo!

Näin se viikonloppu taas vilahti. Remontin osalta jotain sain valmiiksikin. Paneelikatot on maalattu, kahteen kertaan. Jälki ei ole lähelläkään täydellistä mutta selkä, hartiat ja kädet eivät nyt kestä kolmatta kierrosta. Kahdella mennään.

Parketit ja muovimatot sen alta on poissa. Puoliso piikkasi wc:n lattian. Pölyä ja maalihöyryjä on joka puolella, paikka ei ehkä ole se turvallisin ja terveellisin lapsille. Siellä ne kuitenkin tahtoo olla. Enkä ihmettele, siellähän minäkin haluan olla. Tilaa on.

Ensi viikolla työmaalla tapahtuu lisää, saamme sinne lisätyövoimaa. Kohta lähtee väliseinä keittiön ja olohuoneen väliltä. Maalämpöasiat etenee, nyt pitäisi infota naapureita ja viedä kaupungin toimistoon lupalappusia. Kohta meidän pihalla porataan.


Seuraavaksi maalaan loppuun isojen lasten huoneet. Sitten toisen huoneen seinään tapetti ja molempiin parketit. Ja niin on kaksi makuuhuonetta valmiina. Kuulostaa NIIN helpolta mutta todellisuudessa on aikaavievää!

Pakollinen paussi!

Jos jotain on edellisistä projekteista oppinut, niin se on ehdottomasti se, että yllätyksiä tulee. Tämän viikon yllätys koettiin viikonloppuna, noro-virus kaatoi koko perheen. Lukemattomat pyykkikoneelliset oksennuspyykkiä ja oma huono olo on varmistanut sen, ettei työmaalla ole juuri oltu. Puolison työmatka ei myöskään auttanut asiaa.

Jotain saatiin kuitenkin tehtyä. Panelikaton maalaus on alkanut, kunnianhimoinen aikomus maalata katto niin monta kertaa kuin on tarpeen on vaihtunut "kyllä kaksi kerrosta on ihan tarpeeksi"-huokaisuun. Katon maalaaminen pensselillä ei ole maailman ergonomisinta tai mukavinta puuhaa. Onneksi tuloksena on avaramman näköinen tila, joten kyllä sitä jaksaa maalata. Ja nyt on hyvä maalata kun ei tarvitse suojata lattiaa alla, tuleva lattian pintamateriaali on vasta tulossa.

Appiukko kävi myös hommissa työmaalla, kiitos ja anteeksi! Onnistuimme tartuttaa tautimme häneenkin ja niin joutui appiukko käymään ambulanssilla Meilahdessa asti rajujen oireiden takia. Opetuksena meille siis, että noro-viruksen kanssa ei todella ole leikkimistä, se voi oireilla todella rajuin oirein.

Kyllä projekti taas kohta ottaa uutta tuulta alleen, kunhan hieman toivutaan!

Maalinhuurua!

Maalinhuuruiset terveiset! Juniorin päiväuniaikaan on tapahtunut, eilen ja tänään on maalirissa laulanut jo kahdessa lastenhuoneessa. Maalikaupan myyjä osui oikeaan kohtaan asiakasta mainostaessaan Sadolinin maaleja vähäpäästöisinä ja ympäristöystävällisempinä maaleina, nyt meillä maalataan niillä. Ensin tosin piti itse sekoittaa muutamasta eri sävystä itseä miellyttävä sävy.

Puoliso purkaa edelleen. Asuinkerroksen kylpyhuone on purettu. Ehkä se kaikkein pölyisin työ on takana. Viikonloppuna tulee käymään tuttu rakennesuunnittelija, joka varmaan osaa kertoa, minkälainen palkki pitää laittaa keittiöstä purettavan seinän yläosaan. Sitten on sekin purkutyö tehty.

Purettu kylpyhuone oli tehty jälkikäteen ja siksi keittiöstä oli jouduttu sulkemaan oviyhteys kylpyhuoneeseen. Keittiön puolelle oli jätetty kuitenkin vielä ovi. Oven takana löytyi liikuttava varoitus :)








Hankintojakin on tehty. Uusi parketti on tilattu, jalkojamme tulee hellimään mattavalkolakattu kolmisauvainen tammiparketti. Salainen haaveeni korkkilattiasta haudattiin liian kalliina, tämä toinen on kyllä lähes yhtä hyvä! 

Suunnittelua ja koksikuonaa!

Purkuhommat jatkuu! Puoliso on purkanut lisää keittiötä ja lattian alta paljastui täysin uusi tuttavuus. Kummallinen hiilen näköinen materiaali lattian alla taitaa olla koksikuonaa. Onko se positiivinen vai negatiivinen yllätys, on vielä arvoitus. Mutta purkuhommat edistyvät! Jätelava täyttyy!

Kahden vanhimmat lapsen makuuhuoneiden seinäpinnat on pesty maalipesulla, ei kun maalikauppaan. Ensin pitäisi vain päättää värisävyt, värikarttojen tihrustaminen ei ole helppoa, kuin arpapeliä!

Päänvaivaa tuottaa eteistilan hahmottaminen, tilaan kun ei mahdu kiinteää kaappia. Pitäisi keksiä sellainen ratkaisu, joka on sekä käytännöllinen, siihen mahtuu tajuttomasti ulkovaatteita ja kuitenkin kaunis. Mahdoton yhtälö? Eteisen lattia vaihtuu laattaan, jo nyt siellä ollut parketti on kovilla kun jälkikasvu ramppaa edestakaisin ulos ja sisään. Lunta ja vettä, soraa ja likaa. Käytännöllisyys ajaa tässä asiassa kauneuden edelle. Mielummin vähemmän parketin suojelemisen aiheuttamia harmaita hiuksia, näiden villikkojen kanssa niitä saa ihan muutenkin :)

Iso ilo jätelavasta!

Purkuhommiin saatiin ihan uutta puhtia jätelavan myötä. Ainoa huono puoli on se, että jätelavan tuoja oli asetellut lavan siten, ettei takaosaa saanut auki ja sen reunat taas olivat niin korkeat, etten saanut heitettyä raskaampia juttuja reunojen yli. Kymmenen lisäsenttiä tässä varressa tekisi ihmeitä!

Yritin myös irrotella vanhojen vaatekaappien ovia, tuloksena muutama irrotettu ovi ja sitäkin enemmän soikeiksi saatettuja ruuvin kantoja. Syytän tästä sekä puolison varmasti tehokasta mutta NIIN painavaa porakonetta sekä edellisen kaappien maalaajan innokasta ja tarkkaa maalaamista, kaikki ruuvinkannat oli huolellisesti sudittu ja täytetty maalilla. Kai niitä ruuveja voi jollain sahata poikki...

Tosiasia kuitenkin on se, että voin suunnata kohta maalikaupoille, kaksi neljästä makuuhuoneesta olisi maalipesua vaille mahdollista maalata ja tapetoida. Sitten uusi lattia ja listat paikoilleen...

Tänään kävi myös sisko pääkallopaikalla, kiva kuulla muiden ajatuksia ja ideoita (siskolla kun on yleensä vain hyviä ajatuksia ja ideoita). Puolison kanssa olemme tässä asiassa niin eri linjoilla, puoliso lähtee suunnittelemaan pohjasta ylöspäin eli vielä ei olla hänen mukaansa lähelläkään värikarttoja tai sisustussuunnitelmia. Oma taktiikkani on päinvastainen, ensin suunnitellaan sisustus ja tila valmiiksi, sitten mietitään miten se toteutetaan ;)

Lopuksi kuvaa sekä pienimmästä remonttireiskasta että edesmenneestä, nyt jätelavalla lepäävästä muovimatosta. Olkoonkin kuinka retroa tahansa, sitä ei tule ikävä!

Se on menoa nyt!

Vanha köksä on menneen talven lumia. Muovimatot samoin. Kuin myös vanhan osan sähköt... Tarvetta olisi jätelavalle. On tilauksessa.


Kovasti näyttää jo projektilta :) Tuttuja fiiliksiä risteilee, suunnitelmia tehdään ja muutetaan lennossa. Purkamisen myötä selviää, mitkä suunnitelmat ovat mahdollista toteuttaa ja mitkä pitää hylätä.



Perheessä asuu myös insinööri (en minä) ja projektia varten on luotu budjetti. Edellisistä projekteista on opittu, että budjetti elää koko ajan ja on todennäköisempää, että budjetti ylittyy kuin alittuu.

Vesiputket, viemäriputket, putket... Aiheuttavat harmaita hiuksia ja muutaman mietintätuokion. Kaikkeen löytyy kuitenkin ratkaisu, puoliso on taitava ja pesunkestävä insinööri, asiat tehdään just eikä melkein. Onnea on taitava puoliso!

Työn touhussa.

Se on alkanut. Projekti. Ensimmäiset purkutyöt on suoritettu, paluuta vanhaan ei enää ole.

Ennen purkua suoritettiin "the kuvaus", työvaihe, joka on jäänyt edellisissä projekteissa liian vähalle huomiolle. Nyt on materiaalia ennen-jälkeen-kuville.








Puoliso aloitti pyhimmästä, keittiöstä.
Kaapistot saivat kyytiä. Terapeuttista?










Tänään pääsin itse tositoimiin. Pienin pihalle päiväunille, muu pikkuväki vielä koulussa ja dagiksessa. Vain minä, puukko ja sorkkarauta... Irrottelin siis listoja, numeroin ne ja laitoin pinoiksi. Mahdollisuuksien mukaan yritämme käyttää samoja listoja uudelleen. Vanhat listat ovat kauniit, täyttä puuta ja kauniisti muotoiltu.

Syy sisätiloissa seikkailleisiin tikkojen kuviin selvisi, pihapuussa nakutti tikka. Vielä kaikki tuntuu vain idylliseltä, koskahan tunnetila vaihtuu epätoivoon ja ahdistukseen?

Projekti nro3

Projekti nro3. Toivottavasti viimeinen laatuaan.

Edelliset projektit, 1 ja 2, ovat olleet raskaita mutta erittäin opettavaisia.

Nyt, ainakin niin luulemme, tiedämme mitä teemme. Toivottavasti tulee priimaa.

Projekti nro3 on vanha tila, nimeltään Tammirinne. Vanha talo vuodelta 1958. Kunto lähes alkuperäinen, lisäsiiven vanha rouva on saanut kylkeensä noin kymmenen vuotta vanhana, vuonna 1969.

Tammirinne, nimensä mukaisesti tamminen rinne, tulee olemaan taas kohta täynnä ääniä ja elämää. Ensin vain annamme talovanhukselle pienen piristysruiskeen ja ilmeen kohennuksen, talon ikää ja arvoa kunnioittaen, tietysti.